Heissan!
Muutin vuoden alussa takaisin Oulaisiin ja aloin treenaamaan VAHVALLA OTTEELLA. Vaikka kokemusta salilla käymisestä oli jonkun verran, oli se silti uutta. Miian avustuksella pääsin vauhtiin harjoittelussa ja pääsin eroon epävarmuudesta käydä salilla. Liikuntataustaani yhtään kaunistelematta en todellakaan ole aina ollut kovin kiinnostunut urheilusta tai hyvinvoinnista. Kuitenkin liikunta ollut tietyllä tavalla aina mielessä ja olen ihaillut heitä, joille se on elämäntapa sekä ovat hyviä siinä. Ajatusmaailma on vain aina ollut se, että ei minusta ole tuohon, koska en osaa enkä pysty.
Aloitin harjoittelun nyt ajatuksella, ettei tästä tule mikään parin kuukauden dieetti tai että kokeilempas jotain uutta vaan minulla oli todella kova halu muuttaa elämäntavat siten, että keho ja mieli voisivat hyvin pidempäänkin kuin viikon tai kaksi. Motivaatiota ei tarvinnut aluksi hakea, koska minulla oli selkeä visio siitä, mitä haluan olla: ei pelkästään ulkoisesti vaan ihan pään sisältä lähtien, millainen ihminen haluan tulevaisuudessa olla. Arjessa jaksamisella on kuitenkin todella suuri merkitys ihan itselle ja muillekkin, kenen kanssa aikaa viettää.
Olen päättäväinen ihminen, joten omalla kohdalla kaikki sujui hyvin vaikka päässä pyöri paljon ajatuksia epäonnistumisesta. Vaikeista päivistä ja muiden epäröinnistä huolimatta tein juuri niin kun itsestä tuntui parhaalta ja luotin siihen, että tämä on se mun juttu. Vaikka kaikilla ei riitä ymmärrys siihen, että nautin päästessäni urheilemaan ja syön niin että voin hyvin, en ole jaksanut lannistua siitä. Päätän itse millaisen tulevaisuuden itselleni annan. Kannattaa siis tehdä rohkeasti just sitä mikä parhaalta tuntuu, vaikka muut olisivatkin eri mieltä.
Tällä hetkellä treenaan 4-5 kertaa viikossa kuntosalilla ja lisäksi lenkkeilen ja liikun luonnossa, lepoa unohtamatta. Treenaaminen ei ole ollut minulle pakkopullaa, koska koen, että kukaan tai mikään ei pakota mua tekemään sitä. Salille on aina mukava mennä ja fiilis on hyvä, kun saa treenin tehtyä.
Olen koko alkuvuoden mietiskellyt tulevaisuutta ja tulin siihen tulokseen, että haluan lähteä liikunta-alan pariin. Hain ja pääsin Tampereen urheiluopistoon opiskelemaan liikunnanohjausta. Tuntuu siltä, että vihdoin elämässä on oikeat palat loksahtanut paikoilleen ja olen täysin oman jutun parissa.
Tykkään treenata OTTEELLA, koska täällä näkee paljon tuttuja kasvoja ja ihmiset ovat mukavia. Vaikka aluksi kynnys lähteä kuntosalille oli korkea, huomasin pian, ettei kukaan seuraa toisten treenejä tai arvostele. Pikemminkin kaikki toivovat muillekin hyvää treeniä. Laitteet sekä tilat ovat hyvin simppelit, paikka sopii hyvin sekä alottelijoille ja kokeneemmille treenaajille.
Ehkä se mitä haluan tarinallani kertoa on se, että sinun ei todellakaan pidä olla mikään seppä syntyessäsi, jotta voisit alottaa liikuntaharrastuksen tai terveellisen elämäntavan. Olit minkä ikäinen tahansa tai millanen tahansa, niin ikinä ei ole liian myöhästä aloittaa. Meillä kaikilla on omat polkumme ja toiset löytävät sen oikean vasta myöhemmin. Luota itseesi ja omiin taitoihisi sekä kysy kokeneemmilta neuvoja. Muista ottaa aikaa itsellesi myös arjen kiireiden keskellä. Joskus sitä yllättyy, mitä uusia puolia itsestä löytyykään.
Ihanaa ja aurinkoista kesän odotusta kaikille!