PT-valmennuksessa aloittaneet äiti ja tytär halusivat jakaa kokemuksiaan valmennuksesta ja matkanteosta blogissamme ja sehän sopi meille! Seuraavaksi heidän ajatuksiaan matkan alkuvaiheessa, loppua kohti luvassa myös lisää materiaalia.
"Olemme viittäkymmentä vuotta lähentelevä äiti Jaana ja kolmeakymmentä vuotta lähentelevä tytär Tiia. Koska olemme vielä suhteellisen nuoria tyttöjä, olemme päättäneet yhdessä lähteä matkalle kohti parempaa kuntoa ja terveyttä (ettei sitten vanhana tarvitse). Ajatus kokonaisvaltaisesta elämänmuutoksesta eli mielissämme koko talven, ja lausetta ”aloitetaan sitten maanantaina” tuli hoettua vähän turhankin monta kertaa. Tässä vuosien saatossa on kokeiltu monia erilaisia ”kuntokuureja”, mutta loppujen lopuksi on aina palattu lähtöpisteeseen. Nyt halusimme kokeilla jotain uutta, jotain pysyvämpää. Siksi päädyimme PT-valmennukseen."
Jaana; ”Jatkuva väsymys ja heikentynyt yleiskunto alkoivat kyllästyttää. Joka paikan kolotukset ja kankeus olivat arkipäivää. Verenpaine ja paino nousivat. Tykkään liikunnasta ja urheilusta, ja ahdistaa kun ei enää jaksa liikkua. En enää pitänyt itsestäni naisena.”
Tiia; ”Olen aina tykännyt liikunnasta ja urheilusta, ja tympäisee kun ei enää tahdo jaksaa liikkua. Myös astman kanssa on hankalampaa kun on niin huono yleiskunto. Olen väsynyt ja lihakset ovat koko ajan jumissa. En ole tyytyväinen omaan oloon enkä peilikuvaan.”
"PT-valmennukselta me odotamme eniten sitä, että joku tsemppaisi ja katsoisi perään. Emme halua enää mennä ”peppu edellä puuhun”! Myös ajatuksia herättävä ohjaus on tärkeää, että kropan lisäksi myös ajatusmaailma kokisi muutoksen parempaan ja terveellisempään suuntaan loppuelämäksemme. Terveyttä ajatellen odotamme tietenkin että kunto kohenee ja paino laskee. Olo olisi virkeä ja Jaana voisi jättää verenpainelääkkeet pois. Parasta olisi voida hyvin: olisi hyvä olo, voisi taas pitää itsestään ja olla tyytyväinen itseensä. Tämä on terveemmän loppuelämämme ensimmäinen päivä."