Moikka Otelaiset!
Olen 19-vuotias opiskelija Oulusta, mutta olen kotoisin Oulaisista. Urheilu ja treenaaminen on iso osa elämääni jääkiekkoharrastukseni kautta. Pienestä lapsesta asti olen harrastanut monipuolisesti eri lajeja kuten futista, pesistä ja golfia. Itselleni on hyvin tärkeää, että pääsee kokeilemaan erilaisia lajeja vapaa-ajalla.
Tällä hetkellä harjoitteluni koostuu pääosin jääharjoittelusta, voima- ja nopeusharjoittelusta sekä kehonhuollosta. Viikossa harjoituskertoja minulla on n. 11. Pelaan maalivahtina, joten liikkuvuus ja nopeus ovat todella tärkeitä ominaisuuksia minulle. Joku voisi sanoa, että en tee mitään muuta kuin treenaan, mutta se on mielestäni parasta ajanvietettä. Pitää kuitenkin muistaa välillä ottaa niitä kevyempiä lepopäiviäkin.
OTTEELLA olen treenannut kahtena edellisenä kesänä ja nykyään olen käynyt siellä viikoittain, koska siirryin pelaamaan Ylivieskaan. OTTEELLA on ollut todella mukavaa treenata, koska salin puitteet ovat kunnossa ja siellä myös törmää usein tuttuihin ihmisiin. Salilla on positiivinen ilmapiiri ja siellä tulee aina hyvälle tuulelle.
Urheiluun kuuluu vastoinkäymiset ja minäkin olen saanut niistä oman osuuteni kokea. Kaksi vakavampaa loukkaantumista ovat saaneet arvostamaan terveyttä ja sitä, että voi liikkua kivuttomasti. Kaksi kertaa aivotärähdyksen ja niskavamman saaneena minulta löytyy kokemusta pitkistä kuntoutumisjaksoista. Ensimmäisellä kerralla täyteen pelikuntoon toipumiseen meni aikaa lähes 1,5 vuotta. Silloin pelaaminen ei enää ollut se tärkein asia. Toipuminen vaatii aina kovasti töitä ja kärsivällisyyttä. Läheisten tuella on myös suuri merkitys jaksamisen kanssa. Jos ei ole yhtään motivaatiota paranemiseen, ei sitä myöskään tapahdu. Pelkkä lepo ei aina riitä. Minulla motivaatio kuntoutumiseen tuli siitä, että halusin päästä takaisin jäälle ja pelaamaan. Lisäksi huomasin itsessäni uuden puolen, kun jouduin olemaan puolivuotta kokonaan treenaamatta. Minusta alkoi tulla äreä ja positiivisesta olemuksestani oli vain varjo jäljellä. Kenellekään ei tee hyvää maata puolta vuotta sängyllä pystymättä tekemään mitään.
Nyt olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin ja treenaaminen tuntuu todella mahtavalta. Olen sitä mieltä, että kokemani vastoinkäymiset ovat kasvattaneet minua paljon ihmisenä, mutta etenkin urheilijana. Arvostukseni terveyttä ja liikuntakykyä kohtaan on kasvanut valtavasti. Kehonhuollosta on tullut itselle rutiini, josta pidän kiinni joka päivä. Aloin myös kiinnittämään enemmän huomiota ravintoon ja lepoon. Tuloksia tulee nopeasti, kun laittaa ns. palaset kohdalleen ja muotoilee arjesta itselleen suotuisan. Silloin pysyy paremmassa kunnossa, sairastelu vähenee ja jaksaa paremmin.
Muistakaa tehdä sitä, mitä rakastatte ja mistä teille tulee hyvä olo. Vastoinkäymisistä ei kannata lannistua vaan niistä voi ammentaa uutta oppia ja näin kehittää itseään. Asettakaa itsellenne konkreettisia tavoitteita ja tehkää niiden eteen töitä joka päivä. Sanokaa myös ne ääneen niin ne on helpompi saavuttaa. Nyt oma tavoitteeni on saada tasainen suoritusvarmuus.
Tsemppiä treeneihin ja omien tavoitteiden saavuttamiseen!
Törmäillään salilla!